Suomi
Svenska
English
По-русски

Hannu Timonen - Manual Therapist
Kolme kertaa kävin hoidossa ja siihen loppuivat säryt
Asiakkaiden hoitokertomuksia
JULKAISTU SUOMALAISISSA JA RUOTSALAISISSA SANOMA- JA AIKAKAUSILEHDISSÄ


SEITSEMÄN VUOTTA OIREETTOMANA

Yksi Hannu Timosen tyytyväisistä asiakkaista on loimaalainen lähihoitaja Kirsi-Mari Laine, 42

- Olin Hannun luona seitsemän vuotta sitten fibromyalgiani takia. Joka paikkaa särki aina niveliä myöten, aamulla oli vaikeuksia päästä sängystä ylös, enkä työpäivän jälkeen jaksanut tehdä yhtään mitään. Särkyä oli jalkapohjissa saakka. Kävin työterveyshuollossa, mutta minulle määrättiin vain särkylääkkeitä.

Kirsi-Mari oli joskus leikannut Turun Sanomista Hannu Timosen ilmoituksen ja kerran kaappeja siivotessaan leike tupsahti hänen eteensä.

-Ajattelin silloin, etten ainakaan häviä enää mitään, sillä olin jo tarpeeksi kipeä. Soitin Hannulle, joka oli itse tuolloin toipumassa olkapääleikkauksesta. Hän otti minut kuitenkin vastaan jo seuraavalla viikolla. Kävin hänen luonaan neljä kertaa viikon välein ja fibromyalgia katosi sen siliän tien. Olen ollut oireeton nyt jo seitsemän vuotta.

Siihen loppui myös lääkkeiden syönti.

-Hoitojen jälkeen tuntui aivan uskomattomalta, sillä koin saaneeni uuden ja kivuttoman elämän.

Kirsi-Mari kävi Hannun luona uudestaan viime syksynä, mutta ei suinkaan fibromyalgian, vaan tenniskyynärpään takia, joka oli kipeytynyt remonttitöissä.

-Senkin Hannu hieroi kuntoon. Kyllä Hannulle täytyy hattua nostaa, on hän sen verran sinnikäs mies.

Terveys Hymy syyskuu 9/2014


NYT OLEN HEITTÄNYT POIS KAIKKI LÄÄKKEENI

Sinun on opittava elämään kipujesi kanssa, sanoi terveydenhuolto. Minä parannan sinut sanoi Hannu Timonen.
-Sain elämäni takaisin, sanoo Susanne, joka on jättänyt lääkkeet, nukkuu öisin ja on hankkinut uuden työpaikan.

Susanne Nehvonen Göteborgista oli 33 vuotias kun hän sai diagnoosinsa, fibromyalgia.
-Minusta oli ihanaa tietää, mitä se oli, mutta mitään apua ei ollut saatavissa.
Hänen vaivansa alkoivat jo teini-iässä. Ei kovin voimakkaina ja ei kovin usein, mutta hän muistaa miten hänen vanhempansa vitsailivat että hän on syntynyt väsyneenä, laiskana ja väsyneenä. Kipu kiersi ympäri kehoa erityisesti ranteissa ja polvissa.
-Kipu oli vaikeaa, mutta väsymys pahinta. En tuntenut itseäni koskaan levänneeksi. Mitä tahansa minun pitikin tehdä, niin se tuntui kuin minun pitäisi ensin hypätä kaksi metriä korkealla olevan riman yli. Väsymys oli lamaannuttavaa.

Intensiivinen kipu
Aikuisiässään saamansa vaikean kivun laukaiseva tekijä Susannella oli lihas- ja jännetulehdus, kun hän työskenteli Arstan tuotannossa. Kipu paheni ja hän yritti löytää apua ympäri terveydenhuollon. Hän sai diagnoosinsa vuonna 2000 ja tuli vain pahemmaksi, joutui sairaslomalle vuodeksi, mutta ei koskaan voinut palata kokopäivätyöhön. Sitä paitsi hänen oli pakko ottaa rauhoittavia lääkkeitä voidakseen nukkua.

”Yritin epätoivoisesti löytää apua, halusin palata takaisin kokopäivätöihin ja tulla terveeksi”. Sitten hän luki artikkelin eräästä toisesta Göteborgilaisesta naisesta, jonka manuaaliterapeutti Hannu Timonen oli parantanut Suomessa. Hänelle oli, aivan samoin kuin Susannelle, kerrottu terveydenhuollosta, että mitään ei ole tehtävissä. Soitin Hannulle ja hän sanoi: ”Ei hätää, parannetaan sinut”. Niinpä varasin hotellin ja lensin Turkuun.

Susanne asettui hoitopöydälle ensimmäistä käsittelyä varten. ”Hannu asetti peukalonsa alaselkään ja veti koko matkan aina niskaan asti. Se teki todella kipeää, kipeämpää kuin synnytys”, muistelee Susanne. Seuraavana aamuna hän heräsi mustelmat selässään. Hän huomasi, että oli unohtanut ottaa masennuslääkkeensä, mutta silti nukkunut koko yön. ”Mitään tällaista ei ollut koskaan tapahtunut. Olimme sopineet neljästä hoitokerrasta, mutta vilustuin ja minun oli lennettävä kotiin kolmannen kerran jälkeen. Olin silloin jo melkein kivuton. Mieheni tuli minua vastaan lentokentälle, kun tulin kotiin täynnä energiaa ja leveä hymy kasvoillani”. Hänen ensimmäinen kommentti oli: ”Jos tuo kestää edes viikon, niin se on jo joka kolikon arvoista.”

Ajattelen itseäni
Tämä tapahtui helmikuussa ja saman vuoden lokakuusta on Susanne työskennellyt 100%:sti
-Luulin että voin jo hyvin, kunnes seuraavana vuonna sain Hannulta yhden tuplahoidon. Silloin tajusin, että olin voinut paljon paremmin, mutta nyt tulin todella terveeksi.

Venyttelen huolellisesti muutamia minuutteja joka päivä. Hannun mielestä se on erittäin tärkeää. Kuuntelen kehoani hyvin tarkkaan ja tiedän että jos laiskottelen liikaa, niin kivut tulevat takaisin. Olen enemmän itsekäs, olen vaihtanut työtä ja ajattelen enemmän itseäni. Tiedän että kaikki vaikuttaa sairauteen, stressi, perhe, raskas työ jne. Tänään jaksan tehdä työtä koko päivän, touhuta puutarhassa, valmistaa päivällistä, viettää aikaa perheen kanssa. Kaikki tämä samana päivänä, ilman että makaan voipuneena monta päivää jälkeenpäin. Elämänsä voi saada takaisin.

Monet Susannen ystävistä ovat tämän jälkeen käyneet Hannun hoidossa erilaisten vaivojen vuoksi, kuten esim. hiirikäsi ja tenniskyynärpää. Itse hän toivoo, että yhä useammat, erityisesti nuoret, jotka ovat saaneet tiedon terveydenhuollosta että mitään ei ole tehtävissä, seuraisivat hänen esimerkkiään. ”Kaikki eivät ehkä tule yhtä terveeksi kuin minä, mutta jos tulee edes paremmaksi, niin onhan sekin jo lottopotti.”

Allas viikkolehti nro 24/2012 (heinäk. 7) Ruotsi


OLIN KUIN UUSI IHMINEN

Hannele Dravantti luokiteltiin kahdeksan vuotta sitten reumapotilaaksi ennen kuin diagnoosiksi määriteltiinfibromyalgia. Hannele söi kaksi vuotta reumalääkkeitä, ja hän kantoi apteekista kassikaupalla kaikenlaisia särky- ja kipulääkkeitä ja nukkui vain muutaman tunnin yössä.

Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, vaan kivut jatkuivat. Hannele Dravantti kuuli Hannu timosesta ja soitti hänelle ja pääsi melko pian vastaanotolle.

"Olin lähdössä kolmen viikon päästä matkalle, joka kestäisi lentokoneella ja bussilla lähes vuorokauden yhteen suuntaan. Ihmettelin, miten ylipäätään pääsen lentokoneessa istumaan, kun selkä ja hartiat ovat tässä kunnossa".

Ensikäynti Timosen luona oli unohtumaton kokemus. Hannelella oli mitattuja kipupisteitä maksimimäärä 18/18. "Luulin että Hannu hajottaa minut palasiksi, mutta seuraavana päivänä olo oli jo parempi". Hoidot suoritettiin tiheässä tahdissa, ja kun Hannele lähti matkalle oli hän kuin uusi ihminen. Hoitojakso käsitti kolmen viikon aikana neljä pitkää ja yhden lyhyen hoitokäsittelyn. Hannele sai heittää lääkkeet roskakoriin.

"Minulla on refluksitauti ja muitakin vatsavaivoja enkä senkään vuoksi kestä särkylääkkeitä. Hannu parantaa kropan ilman lääkkeitä ja hän on ainoa, jonka päästän kajoamaan selärankaani ja nikamiini.

Hannele lähti opiskelemaan uutta ammattialaa käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Käsityöläisen työ on pikkutarkkaa ja lopputyön tekeminen jumitti taas lihakset. Taas tarvittiin Hannun apua. Hannu moitti Hannelea laiskuudesta, sillä hoidon jälkeen kotona suoritettavat harjoitteet ovat tärkeitä hoitotuloksen ylläpitämiseen.

Viva / Terveys n:o 2 25.09.07


NELJÄN KERRAN JÄLKEEN OLI KIPU POISSA!

Suomalainen syvähieronta koitui Maaritin pelastukseksi. Nyt hän voi tehdä töitä jälleen.

"En pystynyt enää nukkumaan kuin 3-4 tuntia yössä, kun kipu herätti minut." kertoo viiden lapsen äiti Maarit Klint39v. Göteborgista.

"Mutta kun heräsin aamulla ensimmäisen terapeutilta saamani hoitokerran jälkeen, olin levännyt ja täynnä energiaa. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen olin nukkunut koko yön."

Maaritilla oli ollut särkyjä ristiselässä jo 15 vuotta. Polttava kipu, joka pikkuhiljaa levisi koko selkään ja hartioihin. "Voin pahoin ja kädet olivat voimattomat. Jos istuin tuolille särky alkoi viidessä minuutissa."

Siivojan työ kävi mahdottomaksi. Maarit joutui sairaslomien, lääkityksen ja erilaisten hoitojen oravanpyörään. Vasta viime vuonna hän sai fibromyalgia diagnoosin. Ratkaisu oli kipulääkkeet, kuntoutus ja oppia elämään kivun kanssa. "Mutta minähän en ole täyttänyt edes 40 vuotta."

Maaritin äiti luki artikkelin suomalaisen manuaaliterapeutin hoidosta. Tämän vuoden tammikuussa matkusti Maarit Suomen Turkuun kahta ensimmäistä hoitokertaa varten.

"Se ei ole mitään hellyyshoitoa. Olin niin arka hoidon jälkeen, että pelkäsin toista hoitokertaa. Kesti pari päivää, ennen kuin se helpotti." Ennen kuin viikko oli mennyt, pystyi Maarit sijaamaan vuoteet ja siivoamaan koko kodin ilman että makasi monta päivää sairaana sen jälkeen.

"Tuntui, että kaikki kipu oli kadonnut." Tehosta hämmästyneenä Maarit varasi kaksi uutta hoitokertaa maaliskuussa. "Sen jälkeen voin sanoa olevani 90%:sti terve. Olen saanut uuden ryhdin, olen pirteämpi ja jaksan paljon enemmän."

Maarit suunnittelee viidettä ja viimeistä hoitokertaa tullakseen täysin oireettomaksi. Mutta jo nyt on hän uskaltautunut takaisin työelämään ja saanut uuden työn siivousalalta.

Må Bra n:r 9 syyskuu 2007

PS: Nyt Maarit on saanut jatkohoitonsa ja voi hyvin.


Hänen "parantumaton" tautinsa parani

Parantumaton Soile Sandlund Göteborgista on parantunut. Hän sai diagnoosin fibromyalgia ja tuomion oppia elämään kipujensa kanssa. -En suostunut hyväksymään sitä, vaan etsin itse avun.

Soile Sandlundilla, 46, on ollut kipua lihaskiinnikkeissä ja sidekudoksissa 1990-luvun alusta saakka. Kipu on kierrellyt ranteiden, selän ja niskan välillä, mutta mitään vikaa ei ole löydetty röntgenkuvissa. -En voinut tehdä töitä, minulla oli univaikeuksia ja siivoaminenkin teki kipeää, kertoo Soile. Huhtikuussa (-06) hän sai fibromyalgia diagnoosin. Hän tunsi kipua 14:ssa pisteessä 18:sta mitatusta, raja on 11 / 18.

-Lääkäri sanoi, että sitä ei voi parantaa. Mielestäni minulla oli vielä monta vuotta annettavana ja halusin tulla terveeksi.

Soile etsi apua ja löysi sen Suomesta. Hannu Timonen hoitaa fibromyalgiaa yhdistämällä hieronnan ja nikamamobilisaation. Hoidoille hän lupaa myös tulosta. Soile pakkasi laukkunsa ja matkusti naapurimaahan.

"Kuin kidutusta"

-Hoito tuntui ensi kidutukselta ja minä melkein itkin kivusta, sanoo Soile. Hän kuitenkin kesti sen ja oli neljän hoitokerran jälkeen 95%:sti terve. Soile ei tyytynyt siihen, vaan varasi kaksi hoitoa lisää. Tänään hänellä ei ole mitään vaivoja. Kipupistemittauksessa ei löytynyt ainoatakaan arkaa pistettä, eikä hänellä ole enää fibromyalgia-diagnoosiakaan.

"Luojan lahja"

-Timonen on luojan lahja kansalle.

Tänään Soile voi tehdä työtään, siivota, treenata. Nukkumisvaikeudet ovat poissa ja hän tuntee itsensä paljon iloisemmaksi. Kun hän ajattelee ruotsin terveydenhuoltoa, tulee hän vihaiseksi. Sieltä ei saa mitään apua. Ainut mitä hänelle tarjottiin, oli kipulääkitys, unilääkkeet ja hierontaa.

-Ajatelkaa, jos olisin tyytynyt diagnoosiin ja edelleen kierrellyt kipeänä. Lääkärini uskoo menetelmään ja haluaa tavata Hannu Timosen, jos hän tulee käymään Ruotsissa. Heidän pitäisi mennä tutustumaan Timosen menetelmään. Näin voitaisiin auttaa monia, hän tähdentää.

Göteborgs Tidning 06.01.2007


Porilainen Leena Talja (40), sanoo aloittaneensa viime keväänä uuden elämän. Nyt hän jaksaa tehdä lähes mitä vain ja tietää, että kaikki on kiinni oman kropan hoitamisesta. Seitsemän vuoden kärsimykset päättyivät hänen itsensäkin hämmästykseksi Hannu Timosen hoitopöydälle.

Taljan fibromyalgiaoireet alkoivat 1998 ja vuoden kuluttua hän sai reumapoliklinikalla virallisen diagnoosin masennuskipulääkityksineen. Lääkkeestä oli pari kuukautta apua, mutta sitten olo paheni lääkityksen lisäyksestä huolimatta. Lääkkeet saivat jäädä.

Sairaus vei voimat ja oman hevosalan yritystoiminnan. Kunto heittelehti, kunnes viime toukokuussa hän päätti lähteä testaamaan Timosen käsittelyä. Neljä hoitokertaa kolmen viikon aikana ja ohjeet kotihoitoon. Siitä kääntyi uusi lehti.

Ensimmäinen hoito oli kivulias, koska paikat olivat täysin jumissa, mutta heti alkoivat tukokset aueta ja veri kiertää. Neljän kerran jälkeen tunne oli aivan uskomaton, Talja muistaa. Timosen hoitoa hän kuvaa kovaotteiseksi, tuntui, että hierottiin kunnolla. Aikaisemmat hieronnat olivat sen rinnalla pintapuolista hipelöintiä.

Keskisuomalainen 02.02.2006


Paraislainen Margita Gustafssonin tarina kuulostaa lähes ihmeparantumiselta. Gustafssonin vaivat alkoivat noin 12 vuotta sitten. Ensimmäiset oireet olivat tenniskyynärpäät, sen jälkeen särky levisi olkapäihin, niskaan, selkään, lonkkiin ja jalkoihin.

"Sain monen vuoden ajan fysikaalisia hoitoja ja kortisonipiikkejä eri paikkoihin ilman pysyvää apua. Joskus särky jopa paheni hoidoista. Seurauksena oli unettomuus ja ainainen väsymys. Verikokeista ei löytynyt mitään erikoista, joten ajattelin, että vika on varmaan korvieni välissä", Gustafsson muistaa. Viime vuosikymmenen lopulla hän alkoi saada yhä enemmän tietoa fibromyalgia-nimisestä sairaudesta. "Silloin tiesin, että tämä se on. Toukokuussa 2001 kävin reumatologin vastaanotolla ja sain diagnoosin." Lääkäri määräsi hoidoksi mieliala- ja särkylääkkeitä. "En pystynyt kuitenkaan syömään mielialalääkkeitä, koska sivuoireina tuli muun muassa kauheita painajaisia." Diagnoosi oli - ei apua.

"Sitten luin Turun Sanomista pienen ilmoituksen, jossa nainen kiitti Hannu Timosta saamastaan fibromyalgian hoidosta. Mietin kaksi vuotta ennen kuin otin häneen yhteyttä. Silloin olin todella epätoivoinen ja ajattelin että enää ei ole mitään menetettävää", Gustafsson sanoo hiljaa.

"Nyt jälkeenpäin tiedän, että kärsin kaksi vuotta liikaa." Ensimmäinen käynti Timosen vastaanotolla oli lokakuussa 2003. "Ensimmäinen hoito oli melko kivulias. Hoito sattui ja minulle tuli käsivarsiin mustelmiakin, mutta seuraavana yönä nukuin heräämättä koko yön - ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen." "En voinut oikein uskoa tapahtunutta todeksi. Kävin hoidoissa yhteensä neljä kertaa, joiden jälkeen oireet ovat pysyneet poissa." Nykyään Margita Gustafsson käy joskus saamassa hoitoa näyttöpäätetyöstään aiheutuvaan lihasjännitykseen.

"Fibromyalgia ei enää vaivaa", hän vakuuttaa.

Maaseudun Tulevaisuus 21.01.05


Reijo Imatralta kertoo seuraavasti:

"Fibromyalgiani hiipi hiljalleen vuosien vieriessä. Outoja kipuja ja kolotuksia, vatsaoireilua, jäykkyyttä ja kankeutta. Tuli unihäiriöitä ja masennus iski. Se tietysti lisäsi jännitteitä ja muiden oireiden lisääntymistä. Alkoi vuosia kestävä kiertely lääkäriltä toiselle, ja pillereitä piisasi. Jostakin pisti silmääni Hannu Timosen ilmoitus siitä, kuinka fibromyalgia voidaan nitistää. Vaikka matka oli Imatralta pitkä, olin valmis, ja se kannatti!

Jo ensimmäisen hoidon jälkeen kivut olivat poissa! Ei koskenut enää jalkoja, ei lonkkia, ei käsiä. Itku tuli ja tulee vieläkin monta kertaa. Ovatko nämä minun jalkani: hiljaiset, rennot ja lämpimät? Se on ihme, niin monen tuskallisen vuoden jälkeen.

Timonen neuvoi myös keinot, joilla voin pitää kehoni auki ja itseni kunnossa. Erityisesti muistan sanat fibromyalgian synnyn syistä. Sitä kysyessäni vastaus tuli lakonisesti ja ytimekkäästi: Hölmöydestä! Se oli paras diagnoosi, minkä olen koskaan kuullut ja puri jäykkäniskaiseen ja itsepäiseen mieheen. Kuka sellainen haluaisi olla? Minä en ollut, enkä ole - enää!"

Pargas Kungörelser / Paraisten Kuulutukset 17/2004


Kemiöläinen 4H-ohjaaja ja neljän lapsen äiti Monica Laxéll sai ensimmäiset fibromyalgian oireet kymmenen vuotta sitten. Kipu alkoi säteillä selästä kohti hartioita, ja välillä otti niin äkäisesti, että hiki nousi pintaan. Ystävä epäili fibromyalgiaa ja reumalääkäri vahvisti diagnoosin.

- Minusta tutkittiin 18 pistettä ja 15:ssa tuntui kipua. Sain kuntoutusta, jumppaohjeita ja neuvoja kiinnittää huomiota oikeisiin työasentoihin. Työssä jouduin kantamaan painavia taakkoja. Ahkera työntekijä kun oli, Monica sinnitteli, vaikka teki kipeää. Kivut herättivät yöllä, ja vähitellen tuli myös uupumuksen oireita. Hän jäi vuorotteluvapaalle vuodeksi, eikä enää sen jälkeen palannut töihin.

Viime vuoden lopulla Monica luki jutun mynämäkeläisestä manuaaliterapeutti Hannu Timosesta ja tuli hänen vastaanotolleen vuoden alussa. Hoito oli pääosin hierontaa, mutta myös nikamia käsiteltiin. Ensimmäinen hoito oli rankka. Toinen kerta meni jo helpommin, ja sen jälkeen kipuja ei ole ollut. Minun on pitänyt etsiä uusi nukkuma-asentokin, koska selkä toimii taas. Energiaa on nyt paljon erilaisiin harrastuksiin, Monica iloitsee. Ompelen ja neulon lapsilleni ja itselleni. Lisäksi olen mukana Martoissa, Lady Lionseissa ja erilaisissa nuorisoprojekteissa. Luen myös paljon, erityisesti psykologista kirjallisuutta.

ET-lehti 8/2004


Lohjalaisen Merja Kaarlenkasken (41) parantuminen kuulostaa suurelta ihmeeltä. Hänen oireensa katosivat, kuin taikaiskusta manuaaliterapeutti Timosen vastaanotolla.

Koettelemus alkoi syksyllä 1999. Kova stressi tuntui ensin päänsärkynä, mutta pian myös selkää, käsiä, jalkoja ja silmiä alkoi särkeä. Kipu koveni päivä päivältä. Pahimmillaan elämä tuntui olevan jatkuvaa painajaista, josta piti vain yrittää selvitä minuutti kerrallaan. Terveyskeskuslääkäri otti kaikki mahdolliset kokeet, määräsi fysioterapiaa ja antoi akupunktiota, mutta mikään ei tepsinyt. Merja Kaarlenkaski kävi omalla kustannuksellaan silmälääkärillä, neurologilla ja erilaisissa fysikaalisissa hoidoissa, mutta mistään ei ollut apua. Lopulta fysiatrin vastaanotolla diagnoosiksi varmistui fibromyalgia. Kipupistetestin tulos oli 17/18.

- Laitoin puolen vuoden aikana yli 2000 euroa erilaisiin testeihin ja hoitoihin vain saadakseni diagnoosin taudista, johon ei lääkärien mukaan ole parannuskeinoa. Säryt jatkuivat kuten ennenkin.

Merja Kaarlenkaskella ei ollut pysyvää lääkärisuhdetta, sillä omalääkäri terveyskeskuksessa vaihtui tiheään tahtiin. Omat kokeilut kuitenkin jatkuivat.

- Lymfahieronnasta ja kuivakuppauksesta ei ollut apua, eikä kylmähoidoistakaan. Pääsin Heinolan Reumasairaalaan kuntoutukseen, ja sieltä tarttui urheilukärpänen. Olen aina kulkenut viiden kilometrin työmatkan kävellen tai pölkupyörällä, mutta nyt harrastan myös sauvakävelyä, monenlaista jumppaa ja teen joka päivä aamuverryttelyn. - Jonkin verran sain helpotusta särkyyn naprapaatilta, Kaarlenkaski kertoo.

Vahvojen särkylääkkeiden avulla särky sumeni vähän, ja myös unta yritettiin parantaa lääkkeillä. Nukuin vuoden ajan kolme tuntia yössä ja aloin tulla todella ärtyisäksi. Töistä tultuani lösähdin uupuneena sohvalle makaamaan. En oikein jaksanut seurustella edes oman perheeni kanssa, tai keskittyä heidän asioihinsa. Olen aina ollut aktiivinen ja sosiaalinen, mutta en enää jaksanut käydä missään, tai pitää yhteyttä ihmisiin.

Aviomies luki lehdestä manuaaliterapeutti Hannu Timosen vastaanotosta, ja Kaarlenkaski lähti puolentoista vuoden jonotuksen jälkeen Mynämäelle kokeilemaan. -Ensimmäisen hoidon jälkeen olin todella kipeä, mutta kipu alkoi pikkuhiljaa vaimentua. Kävin Timosella neljä kertaa viikon välein, ja olen ollut sen jälkeen täysin oireeton, Merja Kaarlenkaski iloitsee.

Viikkolehti Apu n:o 14/2003 (04.04.2003)


10 vuotta fibromyalgiaa

Turkulainen perhepäivähoitaja Vuokko Mutka kertoo sairastaneensa kymmenen vuotta fibromyalgiaa.

- Ensi alkuun ei tiedetty, mikä minua vaivasi, ja kuvittelin jo itsekin aika ajoin, että vaiva oli korvien välissä, hän kertoo. Minun oli hirveän vaikea nousta aamulla ylös, ja jalkoihin sattui kovasti. Sitten myös hartioitani alkoi kolottaa ja välillä kipu tuntui lonkissa. Tämän sanotaan olevan tyypillistä fibromyalgialle, että oireet vaihtavat paikkaa. Vihdoin sain lääkäriltä fibromyalgia-diagnoosin, jonka jälkeen ryhdyttiin hakemaan sopivaa lääkitystä. Välillä suositeltiin mielenterveyslääkkeitäkin.

- Olin ollut vaivani takia parhaimmillaan lähes kolme kuukautta sairaslomalla yhteen menoon. Olin myös kuntoutuksessa useasti, ja kävin ahkerasti fysikaalisissa hoidoissa, jotka helpottivat jonkin aikaa. Sitten törmäsin terveysmessuilla Hannu Timoseen, joka jakamassaan esitteessä lupasi parantaa muun muassa fibromyalgian. Hän oli myös paikallisessa reumayhdistyksessä kertomassa hoitomenetelmistään, ja tilaisuudessa oli myös eräs rouva, jonka firomyalgian Timonen oli parantanut. Tämä parantunut rouva kertoi, kuinka ihanalta tuntui jälleen saada nukkua yönsä rauhassa ilman kipuja. Mielestäni Timonen vaikutti vakuuttavalta terapeutilta, ja niin tilasin häneltä ajan kaksi vuotta sitten.

- Timosella on tapana pyytää asiakkailtaan arvostelu hoidon päätyttyä. Minusta tuntui, että ensimmäisen hoitokerran jälkeen vointini oli kouluarvosanoin määriteltynä jo seitsemän. Toisen hoidon tulos oli kohdeksan, ja kolmannella kerralla olin valmis antamaan jo täyden kympin. Tunnen olevani täysin kunnossa Vuokko kertoo.

Särkylääkkeet saivat jäädä

- Ensimmäisellä hoitokerralla käsittely oli todella kivuliasta, koska olin aivan tukossa, mutta kolmas kerta alkoi jo tuntua nautittavalta. Hoitoon kuului selän, hartioiden ja käsivarsien hierontaa, sekä nikamakäsittelyä. Selkärangassani oli kuulemma kaksi pahaa lukkiutumaa. Minusta tuntui, että olen umpisolmussa. Rusahduksia vain kuului, kun Timonen teki työtään.

- Kuten sanoin, olen nyt kunnossa ja nautin jokaisesta hetkestä, eikä särkylääkkeitä enää tarvita, ja olenkin jo mielestäni syönyt niitä kiintiöni täyteen.

- Kotiläksyksi olen saanut venytysohjeita, kuten muutkin asiakkaat. Iltaisin television ääressä istuessani venyttelen ohjeiden mukaan käsiäni ja niskaani. Kaikille fibromyalgiasta kärsivien kannattaakin mielestäni särkylääkkeiden sijasta kokeilla tehokkaampia hoitomuotoja. Särkylääke ei todellakaan ole mikään ratkaisu, Vuokko toteaa.

Nykyposti 7/2001


Leena Lindstedt on kärsinyt fibromyalgiasta lähes puolet elämästään, se iski, kun hän täytti 28 vuotta. - Ensin huomasin, että käsistäni katosi puristusvoima. Pudottelin jatkuvasti kaikenlaista. Jalat rupesivat särkemään. Olin silloin aika liikkuvainen, mutta liikunta kävi kivulloiseksi.

Leena oli rakennuksilla töissä. Työpaikat olivat vetoisia ja kosteita. - Särky ei antanut minun nukkua. Sitten keksin, että äkillinen kylmyys helpottaa. Aloin nukkua jääkylmällä parvekkeella, ja sain pätkittäin jotenkin nukuttua. Lääkärit suhtautuivat valituksiini epäilevästi, koska tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Taidat vain hakea eläkettä, he sanoivat ja määräsivät unilääkkeitä. Särkylääkkeet toivat vatsavaivoja. Pitkien sairaalatutkimuksien jälkeen tuli diagnoosi, jonka perusteella Leena sai puolen vuoden eläkkeen. - Minut pantiin kuntoutukseen. Kävin läpi kaikki, jumpasta akupunktioon. Mistään ei tullut pysyvää apua, kivut vain jatkuivat. Sitten näin ilmoituksen lehdessä, jossa luvattin parantaa fibromyalgia ja ajattelin kokeilla sitäkin. Vuoden vaihteessa tulin Hannu Timosen vastaanotolle. Kolmen "mankeloinnin" jälkeen olin saanut uuden elämän! Leena uskoo Timosen sormiin, kuin Pyhään sanaan. - Heti en uskonut. mutta viimeisestä käsittelykerrasta on mennyt jo kymmenen kuukautta, ja kivut ovat pysyneet poissa. Se on kuin ihme! Leena luokittelee oman kuntonsa ennen hoitoja kouluarvosanalla neljä. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen arvosana nousi kuutoseen, toisen kahdeksaan, ja kolmannella kiitettävään. - Ihan uutta ei vanhasta saa, mutta nyt olen paras mahdollinen, Leena kehuu. Hän on kouluttautunut autonkuljettajaksi ja pärjää hyvin kirjastoauton ratissa. Niska joskus jännittyy, mutta vanhoista kivuista ei ole tietoakaan. - Kuinka minä voin? Hyvin! sanoo Leena ja lähtee reippaasti ajokierrokselleen.

Turun Sanomat / viikkoliite 06.11.1999


Soili (43) kärsi kummallisista oireista 10 vuotta. Hänen niskansa oli jäykkä kuin puupökkelö, hartioita särki, huimasi, hänellä oli päänsärkyä, hän ei saanut kivuiltaan nukuttua ja oli päivisin rättiväsynyt. Hänellä oli jopa näköhäiriöitä. Soili oli ymmällään, mistä kaikki oireet johtuivat. Lukuisat verikokeet ja aivosähkökäyrät näyttivät normaaleilta. Hän kävi hierojalla ja fysioterapeutilla, mutta tuloksetta. Mitään ei selvinnyt, eikä mikään auttanut. Lääkärit määräsivät oireisiin särky- ja unilääkkeitä, ja pikkuhiljaa Soilin kunto vain rapistui. -Jouduin syömään unilääkkeitä joka ilta, ja siksi minulla oli turta olo päivisin, Soili muistelee. - Särkylääkkeitäkin piti käyttää jatkuvasti. Oireiden syytä ei löytynyt ja lääkärit alkoivat epäillä niiden johtuvan korvien välistä. Apua vaivoihin ei ollut mukaansa saatavissa, mikä lisäsi entisestään Soilin masennusta.

Syksyllä -98 turkulaista päivälehteä lukiessaan Soili huomasi pienen 2-rivisen ilmoituksen Henkilökohtaista-osastolla. Siinä kiitettiin Hannu Timosta fibromyalgian parantamisesta. Soili etsi oitis Timosen puhelinnumeron ja varasi ajan hänen vastaanotolleen. Ensimmäinen hoitokerta oli tuskallinen. - Minä melkein itkin hoitopöydällä, kun sattui niin hirveästi, Soili kertoo. -Olin sen jälkeen niin kipeä, että epäilin suuresti koko hoitoa. Illalla nukahdin kuitenkin ilman unilääkkeitä ja nukuin kuin tukki aamuun asti. - Ilman lääkkeitä nukahtaminen oli niin hieno kokemus, että se rohkaisi tulemaan viikon kuluttua uudelleen, enkä siitä lähtien ole syönyt ainuttakaan unipilleriä, Soili ylistää. Hän itse ynnää, että oireet hävisivät kolmen hoitokerran aikana. Kaikki oireet. Nainen on nyt energinen, eikä masennuksesta näy merkkiäkään...

Yhteishyvä 11/99


... Ritva tiesi mihin tulla. Kaksi vuotta sitten hän löysi vihdoin hoidon, jolla hänen viikkoja vihlonut päänsärky hellitti. "Särkylääkkeillä minä nukuin, kahden viikon aikana söin yli neljäkymmentä pilleriä; se oli lepopäänsärkyä, joka alkoi kun menin levolle. Pillereillä se vaimeni, mutta kun heräsin, päätä särki taas." Neurologi epäili aivokasvainta, mutta tutkimuksissa ei löytynyt mitään.

Kerran, kun Ritva oli käymässä kotipuolessa itä-Suomessa, hän sattui lukemaan eräästä aikakausilehdestä jutun vuosikymmenen kipuja kärsineestä miehestä, joka pääsi Hannu Timosen hoidossa täysin eroon kaikista kivuistaan. Heti, kun palasin takaisin Turkuun, soitin Timoselle ja pääsin jo seuraavana päivänä vastaanotolle. Päänsärky lähti heti ensimmäisellä hoitokerralla. Olo oli uskomaton, se oli ensimmäinen ilta moneen moneen viikkoon, kun nukahdin ilman särkylääkkeitä. Vuosikausia kestänyt selkäsärky oli jäänyt päänsäryn varjoon, mutta kun päänsärky oli poissa, niin Ritva huomasi puhua vuosia kestäneestä selkäkivustaan. Selkä oli leikattu moneen kertaan, en pystynyt nukkumaan, kuin vasemmalla kyljelläni. Timonen käsitteli myös selän ja olkavarret, jotka olivat kipeytyneet näyttöpäätetyössä. Neljä hoitokertaa tarvittiin ja kaikki kivut ovat poissa ja voin jälleen nukkua miten päin tahansa.

Ritva ihastui niin, että lähetti hoitoon myös pesäpallosta tenniskyynärpään saaneen tyttärensä. Koko vaiva hävisi kertaheitolla. Toisen tyttären migreeni on helpottunut Timosen hoidossa, kuten Ritvan omakin. "Lähetin tänne myös vanhan isäni, jolla on paha bronkiitti ja astma, hän tarvitsee jatkuvasti happipulloja. Timonen joutui hoitamaan hänet istualtaan, joten kaikkea ei voitu tehdä normaalilla teholla, mutta heti ensimmäisen kerran jälkeen isällä oli kaksi viikkoa hyvä olo, eikä lisähappea tarvittu."

Turun Sanomat / viikkoliite 30.05.98


13 vuoden särky jäi taakse

Kun turkulainen Lea T. alkoi tuntea vaikeita kipuja nilkoissa, polvissa, ranteissa ja olkapäissä, elettiin vuotta 1985. Ei silloin vielä tiedetty fibromyalgiasta.

- Kävin fysikaalisissa hoidoissa ja söin lääkkeitä, mutta mistään ei oikein ollut apua, Lea muistelee. Yöt olivat vaikeita, nukuin lyhyitä jaksoja, heräsin jäytävään särkyyn, nousin kävelemään, söin lääkkeitä. Särky oli pahempaa kuin hammaskipu ja jatkui päivästä ja yöstä toiseen. Aamuisin olin niin tokkurassa kuin liian vähän nukkunut ja paljon lääkkeitä syönyt vain voi olla. Töihin lähtökin alkoi olla vaikeaa, vaikka olen yksityisyrittäjänä aina pitänyt työstäni. Toimin enää puolella teholla.

Lea kävi monenlaisten lääkäreiden puheilla, mutta vastaanotto oli lohduton. Yksikin reumalääkäri totesi, että minä vain luulen tuntevani kipuja, ja vika on oikeasti korvien välissä.

Yhä paheneva kipuilu, johon ei parannusta, eikä edes ymmärrystä tuntunut löytyvän, alkoi romuttaa lopulta psyykettä. Eläväinen ja ehtiväinen nainen, joka luotsasi menestyvää vaatekauppaa, alkoi masentua.

- Keväällä 1991 olin jo aivan loppu, ja perhekkin alkoi hermostua. Minä itkeskelin koko ajan, ja lapset ihmettelivät, miksi äiti ei jaksa. Kesällä minun oli myytävä liike. Myyminen oli vaikea päätös. Lealla oli ollut kauppa jo 12 vuoden ajan, ja nuorin kolmesta tyttärestäkin oli siellä työssä. Kertarysäyksellä murtuivat niin äidin, kuin tyttärenkin tulevaisuuden suunnitelmat. Lopettamispäätös oli pakko tehdä, koska ei tytärkään voinut parikymppisenä ottaa liikettä vastuulleen, ja lamakin oli juuri tulossa, Lea kertaa. Äiti itki, ja nyt itki tytärkin.

Masentava, helpottava diagnoosi

Samana kesänä, kun Lea myi vaatekauppansa, hänelle tehtiin lopulta taudinmääritys kipupisteiden avulla. Kuuden vuoden sairastamisen jälkeen diagnoosiksi tuli pahanlaatuinen fibromyalgia, johon ei parannusta löydy. Tieto masensi, mutta toisaalta oli helpotus saada lopulta jokin tieto omasta sairaudesta.

Seuraavana kesänä Lea pääsi Kelan järjestämään kuntoutukseen kolmeksi viikoksi. Hän jumppasi ja teki kaiken kuten opastettiin, mutta ei edelleenkään löytänyt helpotusta oloonsa.

- Silloin minulta alkoi mennä hermot. Töihin ei päässyt, eikä mikään auttanut. Yritin tsempata itseäni opettelemalla puutarhanhoitoa, mutta se ei riittänyt.. Piti hakeutua psykiatrille. Psykiatri oli lopulta ensimmäinen, joka totesi, ettei Lea pystynyt työntekoon ja määräsi hänet sairaslomalle. Hän sai minut uskomaan, että masennus oli seurausta kivuista ja säryistä, eikä päinvastoin. Leasta tuli eläkeläinen. Edelleen hän etsi apua kipuihinsa, ja söi etsiessään purkeittain Buranaa. Mitkään lääkäreiden määräämät täsmälääkkeet eivät auttaneet, mutta Burana onneksi helpotti hieman. Sitä meni kaksi-kolme tablettia päivässä, 600 tai jopa 800 milligramman annoksina. Särkylääkkeitä syödessään Lea kokeili kaikkea mahdollista, mistä suinkin kuuli, että voisi olla apua. Hän poistatti amalgaamipaikat hampaistaan, söi kehonpuhdistusaineita, osti kirkasvalolampun, kävi kiropraktikolla ja iirisdiagnoosissa. Kunnes tytär saapui paikallislehden kanssa syksyllä 1998.

Elämän uusi aukeaminen

Lehdessä oli yhdellä palstalla parin rivin kiitokset osoitettuna manuaaliterapeutti Hannu Timoselle, joka oli onnistunut parantamaan kiitoksen lähettäjän fibromyalgiavaivat. Lehti on edelleen tallessa, sillä sen ansiosta hänenkin sairautensa alkoi parantua, 13 vuoden kipujen jälkeen.

- Olin hyvin pessimistinen, kun menin Timosen vastaanotolle, vaikka olinkin jutellut puhelimessa kiitostekstin kirjoittajan kanssa. Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä tämäkin, ja - sinne ne kivut jäivät penkille!

Lea nauraa nyt iloisena, vaikka hoito oli tuskallista. Ensimmäisen kerran jälkeen aviomieskin katsoi kauhistuneena mustelmilla olevaa kehoa. Vaikka hoito sattui, se tuntui myös hyvältä. Kerta kerralta olo parani ja viidennellä kerralla hypin vastaanotolla innoissani: Katsokaa nyt, olen terve, minua ei särje!

Silti Lea ei uskaltanut luottaa, että sairaus olisi noin vain ohi. Hoidosta on nyt kulunut kuitenkin kohta jo kolme vuotta, eivätkä kivut ole palanneet. Voi olla, että aivan kaikkin ei sama hoito tehoa, mutta minulle se aukaisi jälleen elämän, Lea iloitsee.

Jälkeenpäin sairausvuosia ajatellessa pahinta eivät ole kivut, vaan se, mihin ne johtivat: Vaikeinta oli työstä luopuminen, olen aina ollut toiminnallinen ihminen, tykännyt työstäni niin, että se oli kuin henki ja elämä. Toiminnan katketessa ilman omaa syytä, lääkäri vain sanoi, että päässä on vikaa... Vieläkin näen unia, joissa järjestelen liikkeessäni markkinoita tai alennusmyyntiä. Luopuminen kirpaisee yhä.

- Kun fibromyalgia todettiin, minua lohdutettiin, ettei siitä jää näkyviä vammoja, ja opastettiin, että kivun kanssa on opittava elämään. Kyllä sen säryn kanssa on vaikea oppia elämään. Nyt säryttömästä elämästä osaa iloita.

Mitä muuta sairaus opetti? No ainakin puutarhanhoitoa: kotipiha leiskuu sateenkaaren kaikissa väreissä ja mökillä on toinen samanmoinen keidas. Entä kuinka viihtyy talvilomalla lomahuoneiston parvekkeella? Sinne hankitaan ensimmäiseksi kukkia, tietenkin!

Me Naiset n:o 37 / 2001


Nosturia 30 vuotta ajanut ja kirvesmiehen töitä tehnyt Pentti rikkoi oikean kätensä Egyptissä suomalaisella rakennustyömaalla 1985. Pääsin kotimaahan, ja kaksi viikkoa kannoin kättä tukisiteessä sekä söin särkylääkkeitä. Kun kyynärpää parani sen verran, että tulin sen kanssa toimeen, palasin takaisin töihin. Siinä tein kuitenkin virheen, sillä käsi kipeytyi heti uudelleen, Pentti toteaa.

Laaksonen kertoon saaneensa käteensä fysikaalista hoitoa kolmesti viikossa yhteensä yli 100 kertaa, - ilman tulosta. Tämän lisäksi kokeilin hermoratahierontaa 25 kertaa. Kävin 10 kertaa akupunktiohoidossakin, sekä vielä tavallisessa hieronnassa n. 10 kertaa. Vuonna 1985 vietin myös kolme viikkoa kylpylässä. Mikään ei tuntunut auttavan.

Onneksi kuulin viime keväänä paikallisradiosta Hannu Timosen haastattelun, jossa hän kertoi menestyksellisestä toiminnastaan manuaalisin keinoin tuki- ja liikuntelinvaivojen hoidossa. Niinpä päätin tulla tänne hoitoon, ja täytyy sanoa, että jo neljän hoitokerran jälkeen kyynärpääni oli oireeton. Myös olkapääni on nyt kunnossa, eikä särkyä ole enää esiintynyt. Voin tässä todeta muille vastaavassa tilanteessa oleville, että turha on kärsiä vaivoista ja syödä särkylääkkeitä, kun apukin on saatavilla.

Nykyposti n:o 4/97


Matti Sahravuo, 44, vietti kuukausia unettomia öitä särkevän olkapäänsä takia. Kortisoni, hieronta ja akupunktio eivät tuoneet helpotusta. Vähitellen hän alistui ajatellen, että kai hänen iässään jonkun paikan pitääkin kolottaa. Työtoveri ajatteli kuitenkin toisin ja lähetti Matin Mynämäelle Hannu Timosen käsittelyyn. Särky loppui.

Olin pelannut poikkeuksellisen paljon golfia ja hakannut melkoisesti halkoja, ja oikea olkapääni alkoi särkeä. Heräsin joka yö monta kertaa, etsin aina uutta asentoa, mutta taas hetken päästä heräsin särkyyn, helsinkiläinen myyntijohtaja Matti Sahravuo kertoo.

Matti kesti särkyä ja valvomista kuukauden päivät, sitten tehtiin ultraäänikuvaus, joka ei kuitenkaan paljastanut mitään. Tuli kesä ja särky jatkui, heinäpaalien nostaminen oli tuskallista, myös reidet ja pohkeet alkoivat oireilla. Matti kävi 10 kertaa hieronnassa, tuloksetta.

Kesä kääntyi syksyksi, ja särky jatkui. Saamani kortisonipistokset helpottivat vain pari viikkoa. Pian tilanne oli sellainen, että takin pukeminen ja auton vaihdetangon käyttö olivat jo tuskallisia. Matti oppi heittämään nuorimman lapsensa kanssa palloa alakautta, koska yläkautta ei enää pystynyt.

Yhdeksän kuukautta jatkunut särky ja pätkivä yöuni tulivat osaksi Matin elämää. Hän oli hakenut apua niin monesta paikasta, ettei uskonut sitä enää löytyvän. Hyvin asenteellisena hän matkasi tammikuun lopulla ensimmäisen kerra Mynämäelle. Miksi nyt tämä auttaisi?

Hannu Timonen käsitteli Matin nikamia ja lihaksi tammikuisena lauantaina puolisen tuntia. Viikonvaihteen Matin olkapää oli kosketusarka, mutta muuten entisensä. Tiistaiaamuna Matti heräsi ihmetellen; ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen hän oli nukkunut läpi yön heräämättä särkyyn, eikä kättä ole sen koommin särkenyt. Kymmenen päivää myöhemmin Matti kävi Mynämäellä toistamiseen. Takin pukemista ei tarvitse varoa ja auton vaihteiden vaihto sujuu kevyesti.

Matti Sahravuo myöntää, ettei olisi Mynämäelle lähtenyt, ellei työtoveri olisi lähes väkisin lähettänyt. Nyt on pakko uskoa, että matka kannatti, ei särky muuten noin vain ykskaks lopu, Matti sanoo ja piirtää oikealla kädellään ilmaan laajaa ympyrää.

Kauneus ja terveys n:o 4/94


Hannu Timosen hoidettavana ollut Kaarina Selin kertoo hakeneensa käsivaivoihinsa apua lääkäreiltä fysiatria myöden, mutta sieltä sitä ei löytynyt. Särkylääkkeetkään eivät enää tehonneet tullessani Timosen hoitoon. Käsi oli siinä kunnossa, että yli puolen kilon painoista esinettä en pystynyt kivun takia nostamaan.

Jo ensimmäinen hoitokerta vaikutti ja vaivat helpottuivat.

Kaarina Selin toteaa, että ilmeisesti hänenlaisiaan kyynär- ja olkavaivoista kärsiviä on paljon, jotka eivät tiedä mistä saisivat apua, vaikka se on yhtä lähellä kuin lääkärikin.

Kaarina kertoo hoidattaneensa kättään kahdesti. Tätä ennen Hannu Timonen oli hoitanut hänen kylkivaivojaan todeten yhden kylkiluun olevan kokonaan irrallaan. Timonen ohjasi potilaansa lääkäriin, joka poisti irrallisen ja vaurioituneen kylkiluun leikkauksella.

Olin 15 vuotta hypännyt kylkivaivojen vuoksi lääkärissä, verenpaine oli koholla ja sydämessä rytmihäiriöitä. Lääkärit olivat viimein tutkineet minut päästä varpaisiin asti ja tulleet siihen tulokseen, että vika onkin potilaan korvien välissä, ja että pitää vain oppia elämään vaivojensa kanssa.

Silloin minä suutuin ja ajattelin, että nyt kokeillaan kiropraktista hoitoa ja Timonen löysikin todellisen syyn vaivoihini.

Kaarina Selin kertoo, että tullessaan ensimmäistä kertaa tähän manuaaliseen hoitoon, hän oli todella surkeassa kunnossa. Lääkärien määräämät fysikaaliset hoidotkaan eivät olleet auttaneet.

Olin rampa koko ihminen. Minulla oli vatsavaivoja ja ruokahaluttomuutta, alaselkä oli kipeä, sydämessä rytmihäiriöitä ja käsiä särki.

Kaarina kertoo, että hoitokertojen jälkeen olo on kuin pumpulissa kävelisi. Nykyisin voin tehdä mitä tahansa töitä kevätkylvöistä ja puutarhatöistä marjametsässä käyntiin saakka. Ennen tällaiset toimet eivät tulleet kysymykseenkään, hyvä kun sai kattilan hellalle ja särkypillerin nieltyä.

Verrattuna siihen, miten paljon olen joutunut hyppäämään lääkäreillä, ovat Timosella käynnit olleet suhteellisen harvalukuisia. Olen nyt iloinen siitä, että eläminen on jälleen elämisen arvoista sanoo, Kaarina Selin.

Länsi-Suomi, sunnuntaina 27. helmikuuta 1994


... Lepäsin taas kaksi viikkoa, ja kun jälleen iskin vasaralla pari kertaa, niin taas särki pirusti, kertoo pitkin viime syksyä käsivarttaan potenut kustavilainen Matti Orrensalo.

Joulun alla sai Orrensalo tarpeekseen odotushuoneissa istumisesta, laboratoriokokeista ja röntgenkuvauksista, joista ei koskaan löytynyt mitään vikaa. Hän hakeutui Mynämäelle Hannu Timosen hoitoon. Siinä vaiheessa oli olkapää jo niin kipeä, että en pystynyt edes hiuksiani pesemään. Kolme kertaa kävin hoidossa ja siihen loppuivat säryt. Nyt olen seitsemässä viikossa pystyttänyt neljä lomamökkiä, eikä rasitus tunnu missään.

Turun Sanomat, keskiviikkona 28. kesäkuuta 1995

   


www.timonen.fi Copyright © 2012 Hannu Timonen